Tasapainoilua

Tasapainon säilyttäminen on vaikeaa. Ihmisten maailmassa on helposti liikaa tai liian vähän. Jollakin on esimerkiksi töitä enemmän kuin oikeastaan ehtii tehdä ja toisella ei ole työtä lainkaan. Yksittäisen ihmisen elämä ei ole useinkaan sopivasti tasapainossa. Epätasapainon mahdollisuus on todellisuutta myös meidän Jumalan Sanaan liittyvissä painotuksissamme ja hengellisen elämän harjoittamisessa.

Päädymme vaelluksessamme epätasapainoon helposti, jos luemme Raamattua valikoiden, poimien sieltä vain osatotuuksia, esimerkiksi irrottaen yksittäisen jakeen kokonaisuudesta. Päädymme epätasapainoon, jos Raamatun tutkimistamme ohjaavat liian voimakkaasti aiemmat kokemuksemme. Yhtä lailla, jos emme tutki Jumalan Sanaa avoimin mielin, vaan sen sijaan pyrimme löytämään sieltä tukea omille näkemyksillemme, emme seiso tukevasti kahdella jalalla. On syytä muistaa, että Jumalan Sanan tulee ohjata meidän ajatteluamme, eikä meidän ajattelumme sitä, kuinka sovellamme Jumalan Sanan ohjeita arkeemme.

Pietari sanoi Jeesukselle: “Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua.” Vaikka Pietari ei näytäkään varsinaisesti esittäneen kysymystä, Jeesus kuitenkin vastasi hänelle todeten, että “ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää”. Saattaisi olla helppoa poimia nimenomaisesta kohdasta vain tuo taivaallinen huolenpito, mutta sivuuttaa maininta olosuhteista, joiden keskelle Jeesus huolenpitonsa lupaa. Uskovan elämä ei ole vain osallisuutta jumalalliseen huolenpitoon, vaan yhtä lailla se on paljosta luopumista ja elämää toisinaan vainojenkin keskellä. 

Mark 10