Hedelmiä

Jokainen hedelmäpuu tuottaa lajinsa mukaista hedelmää. Omenapuut tuottavat omenia ja päärynäpuut päärynöitä. Sadonkorjuuaikaan yksittäiset puut saattavat kuitenkin näyttää varsin erilaisilta; toisesta ei löydy lainkaan hedelmää, kun toisen puun oksat puolestaan taipuvat jopa maahan saakka hedelmien painosta johtuen. Mutta vaikka hedelmiä olisi kuinka paljon tahansa, ei se vielä ole tae siitä, että puun tuottama hedelmä olisi maukasta.

Ihmiselämän tuotoksia verrataan hedelmän kantamiseen. Ja jokaisen ihmisen tulisi kantaa hyvää hedelmää. Ei siis riitä, että on kantamatta hedelmää – hyvää taikka pahaa – vaan kuten edellä kirjoitin, tulisi kantaa hedelmää ja nimenomaan hyvää hedelmää. Hedelmäpuu ei itse nauti kasvattamiaan hedelmiä, vaan hedelmän nauttii aina joku toinen. Eikä, kuten vanha sanonta kuuluu, hedelmä voi itse tietää, miltä se maistuu. Me saatamme kuvitella itsestämme kaikenlaista, mutta vasta se, joka meidän kanssamme elää, voi kertoa, millaisia me olemme; siis millaista hedelmää me kannamme. 

Itsensä tunnistaminen on haasteellinen asia. Me emme tunnista omaa ääntämme ja saatamme hämmästyä kuullessamme sen nauhoitettuna. Me emme muista, miltä näytämme, vaan meidän on uudestaan ja uudestaan kurkistettava itseämme peilistä. Emmekä useinkaan kykene näkemään riittävän selkeästi sisäisen maailman liikehdinnästä kumpuavaa ulkoista käytöstämme. Me olemme kuin hedelmäpuu, jonka on aika ajoin vaikea hahmottaa, millaista hedelmää me kannamme; siis kuinka käyttäydymme ja toimimme. Olemmekin toisinaan varsin hanakoita arvioimaan toisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä sokeutuen samalla omalle tavallemme toimia. Tapamme toimia, kohdella ja puhutella toisiamme tuottaa aina jotakin; lajinsa mukaan. 

1 Moos 1, Matt 7, Joh 15