Tahdotko tottua rukoilemaan?

Muistelen joskus nuorena kuulleeni ajatuksen, että uskonelämä on kuin nelijalkainen pöytä, joka pysyy tukevasti pystyssä ja tasapainossa, mikäli kaikki neljä jalkaa ovat paikallaan ja mielellään tietysti samanpituisia. Nämä neljä jalkaa ovat rukous, Raamatun lukeminen, uskovien yhteys sekä Jeesuksesta todistaminen ja olemmekin huomanneet uskonelämän harjoittamisen olleen viime aikoina ainakin jonkin verran kallellaan, kun emme ole voineet harjoittaa kristittyjen yhteyttä totuttuun tyyliin. Mutta vaikka yhteyteen ei olekaan ollut tavanomaista mahdollisuutta, voimme kuitenkin aina todistaa uskostamme, viettää aikaa rukouksessa ja tutkia Jumalan Sanaa.

Uskovien keskuudessa on paljon puhetta rukouksesta, paljon kirjoja rukouksesta ja paljon ymmärrystä rukouksen merkityksestä, mutta aivan liian vähän itse rukousta. On tärkeää, että saamme rukoukseen liittyvää opetusta, mutta rukoilemaan oppii ja tottuu ennen kaikkea rukoilemalla. Tahtoisitko sinä tottua säännölliseen rukouselämään? Tähän tarvitaan itsekuria ja määrätietoista asennetta. Kun itse nuorena poikana halusin oppia viipymään hieman pidempään Herran edessä, katsoin kellosta aikaa, etten lopettaisi rukousta liian aikaisin. Olin kuin urheilija, joka harjoitti itseään päästäkseen tavoitteeseen. Joku saattaisi ajatella tämän olleen lain alle joutuneen uskovan toimintaa, mutta siitähän ei kuitenkaan ollut kysymys. Kukaan ei pakottanut, minä tahdoin. Minut säännöllisen rukouselämän viettoon haastoi kirjan otsikko: ”Voisitko rukoilla tunnin?”

Yksi erinomainen keino elävöittää omaa rukouselämäänsä on liittää osaksi rukoustaan niitä rukouksia, jotka löytyvät Raamatusta. Näitä rukouksia voi kohdentaa omaan tai lähimmäisten elämään. Kun rukoilee Raamatun lehdiltä löytyvien rukousten mukaisesti, rukoilee varmasti Jumalan tahdossa. Voimme esimerkiksi rukoilla apostoli Paavalin tavoin: Rukoilen, ”että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi minulle viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi minun sydämeni silmät, että tietäisin, mikä on se toivo, johon hän on minut kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus minua kohtaan, joka uskon — sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa”.

– Ef 1