Aito vai kopio?

Ihmisillä on taipumus kopioida toistensa tekemisiä. Kun joku keksii hyvän liikeidean, nähdään pian muitakin suuntaamassa toimintojaan samalla tavoin. Kun jossakin seurakunnassa kiitellään tietyn toimintamuodon tuloksia, tahdotaan samaa kaavaa siirtää toisiinkin seurakuntiin. Kun opetuslapset liikkuivat Jeesuksen kanssa veneellä, havaittiin muutamien muidenkin laskevan veneensä vesille: ”Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa, niinkuin hän venheessä oli; ja muitakin venheitä oli hänen seurassaan.”

Hyvää esimerkkiä kannattaa toki seuratakin, mutta ei kuitenkaan niin pitkälle, että menettäisi oman ainutlaatuisuutensa. Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi. Hänestä sanotaan, että hän oli ”huutavan ääni” erämaassa. Ei siis kaiku, vaan ääni. Vaikka otammekin oppia toisiltamme, tulee meidän kuitenkin säilyä ”äänenä” – sekä yksilöinä että yhteisöinä – eikä toinen toistemme ”kaikuna”.

Kun nuorena miehenä aloittelin evankeliumin työtä, olin luonnollisesti tekemisissä seurakuntamme silloisen pastorin kanssa. Tiettyjen tahojen näkemyksen mukaan aloin muistuttamaan niin paljon pastoria, että he kutsuivat minua pastorin etunimen perusteella ”Pikku-Timoksi”. Seura tekee kaltaisekseen ja muokkaa meistä helposti kopioita ja kaikuja, jos emme anna Jumalan meihin luomalle ainutlaatuisuudelle tilaa

– Markus‬ 1, 4