Tällainen minä olen

Olen tottunut erottamaan temperamentin ja luonteen toisistaan. Allekirjoitan näkemyksen, jonka mukaan temperamentti on käyttäytymisen piirre, joka lähtökohtaisesti pysyy samanlaisena koko elämän ajan; toinen on ripeämpi, toinen loivempi mutkissaan. Toisinaan yksittäisen ihmisen todellinen temperamentti saattaa tosin erinäisistä syistä johtuen olla ikään kuin pinnan alla piilossa. Luonne sen sijaan, joka temperamentin lailla ilmenee ihmisen tavassa käyttäytyä, on muokattavissa ja uskon, että luonteemme tulisikin kehittyä Raamatussa ilmoitettujen Hengen hedelmien mukaisesti.

Toisinaan ihmiset saattavat typerästi toimittuaan analysoida itseään todeten: “Tällainen minä olen. En voi itselleni mitään.” Minulle tällainen tarkoittaa haluttomuutta antautua henkilökohtaiseen kasvuun ja muutokseen. En usko, että edellä mainitun kaltainen lausahdus ja määritelmä antaa kenellekään luvan toimia väärin ja epäkunnioittavasti. Jokaisen tavoitteena tulisi olla parempaan suuntaan kehittynyt luonne.

Apostoli Paavali on mainio esimerkki henkilöstä, joka halusi kasvaa ja kehittyä loppuun saakka. Hän kirjoittaa kirjeessään Timoteukselle: “Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut.” Mutta tästäkin huolimatta hän jatkaa samaisessa kirjeessä hieman myöhemmin: “Tuo tullessasi päällysvaippa, jonka jätin Trooaaseen Karpuksen luo, ja kirjat, ennen kaikkea pergamentit.” Vaikka kuolema jo kolkutteli ovella, halusi Paavali vieläkin oppia kirjoista ja pergamenteista. Saman jatkuvan kasvun periaatteen Paavali halusi opettaa Timoteukselle, ja myös meille: “Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen.”

– 1 Tim 4; 2 Tim 4