Katoaa ja pysyy

Apostoli Paavali kirjoittaa korinttolaisille kertoen, että “profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa”. Ymmärrän tämän tarkoittavan sitä, että tulee aika, jolloin näille meidän aikanamme hyvinkin merkittäville elementeille ei ole enää tarvetta. Jumalan maailmanlaajuinen seurakunta tulee kokoontumaan Jeesuksen tykö ja kansojen parissa tehtävä lähetystyökin päättyy. 

On kuitenkin elementtejä, jotka pysyvät. Edellä mainittu apostoli osoittaa, että rakkaus ei koskaan häviä. Psalmissa 111 puolestaan todetaan, että “Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti”. Rakkaus ja ylistys kuuluvat yhteen ja säilyvät toisiinsa kietoutuneena iankaikkisesta iankaikkiseen. Tästä on osoituksena Korkea Veisu tai toiselta nimeltään Laulujen laulu – siis lauluista kaunein – jossa kuvataan yljän ja morsiamen välistä rakkautta. Ja kuinka tuon kirjan teksteissä rakastunut morsian ylistääkään ylkäänsä!

Ylistyslaulu on rakkauslaulu. Jeesukseen rakastunut opetuslapsi laulaa Hänelle ylistystä olosuhteista välittämättä; olkoon elämässä sitten myötä- tai vastamäkeä. Ylistyslaulu ei ole suoritus, vaan se on Jeesukseen rakastuneen uskovan tapa elää. On osuvasti todettu, että jos kaikki ylistäisivät, ei lähetystyötä tarvittaisi. Siis jos koko maailma olisi uskossa Jeesukseen antaen ylistyksen Hänelle, ei ketään tarvitsisi enää evankelioida. Ylistys ei ole seurakunnan jumalanpalveluksen sivujuonne tai muodista pian poistuva ilmiö. Ylistys on ikuista.

– Matt 24; 1 Kor 13; 2 Tess 2