Vähän väliä

Jeesus opetti, että tulee aina rukoilla eikä väsyä. Väsyminen tässä kohden tarkoittaa lopettamista, luovuttamista sekä toivonsa menettämistä. Apostoli Paavali kirjoittaa puolestaan Timoteukselle, kuinka rukous on “hyvää ja otollista Jumalalle.” Rukoillessaan ihminen tekee siis hyvää ja “kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy”. Siis, jos emme anna periksi.

Opettaessaan periksiantamattoman rukouksen merkityksestä Jeesus käytti vertauksen esimerkkinä leskivaimoa, joka vähän väliä tuli tuomarin luokse sanoen: “Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.” Vaikka tämä tuomari ei ollutkaan aluksi halukas auttamaan, päätyi hän kuitenkin ajamaan leskivaimon asiaa, koska leskivaimo ei suostunut luovuttamaan. Hän tuli tuomarin luokse pyytämään apua uudestaan ja uudestaan. Vertausta päättäessään Jeesus totesi: “Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?”

Uskosta puhuessaan Jeesus viittasi leskivaimon uskoon. Sinnikäs, pitkäjänteinen, hellittämätön ja suorastaan jopa jääräpäinen rukous oli osoitus hänen uskostaan. Kun Jeesus opettaa rukouksesta Luukkaan evankeliumin luvussa 11, tuo Hän esiin saman periksiantamattomuuden tärkeyden ja periaatteen. Hän vakuuttaa, että jokainen anova saa, etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Nimenomaisen jakeen syvällisempi tutkimus osoittaa, että kyseessä on jatkuva, hellittämätön ja katkeamaton rukousyhteys Jumalan kanssa. 

– Luuk 11; Luuk 18; Gal 6; 1 Tim 2