Myrskyssä

Uuden testamentin puolella Matteus kertoo, kuinka Jeesus “vaati opetuslapsiansa kulkemaan edeltä toiselle rannalle”. Opetuslapset tottelivat, mutta matka ei sujunutkaan mutkattomasti, vaan he joutuivat aaltojen ahdistamiksi. Viidenkymmenen vuoden kokemuksella kaava näyttäisi olevan aika lailla yleinen; joku tottelee Jeesusta ja sen seurauksena syntyy myrsky. Tässä opetuslasten tapauksessa saatan kuulla jonkun veneessä olleista kysyvän: “Pitäisiköhän kääntyä takaisin?” Toinen saattoi jatkaa: “Kuinka Jeesus saattoi ohjeistaa meitä näin väärin, että päädyimme keskelle mysrkyä?” Kolmas totesi: “Oletteko nyt ihan varmoja oikeasta suunnasta?” 

Samaisella venematkalla tapahtui jotakin muutakin, jonka opetuslapset varmuudella määrittelivät “vääräksi”. Raamattu kertoo, kuinka “neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä”. Tämä oli uutta ja mitä ilmeisimmin opetuslasten mielestä myös omituista. Heidän reaktionsa kertoo paljon. Nähdessään tuntemansa Jeesuksen, mutta jota he eivät tunnistaneet, he “sanoivat: `Se on aave`, ja huusivat pelosta”

Tämä on totta meidänkin päivinämme. Kun Jeesus ilmestyy uudella tavalla – vaikka ei tietenkään ohi sen, mitä on kirjoitettu – Hänen omansa huutavat: “Aave!” Mutta mitä veneessä olleisiin opetuslapsiin tulee, heidän suuntansa ei ollut väärä. Tällä matkalla he kohtasivat Jeesuksen uudella tavalla, Pietari koki elämänsä ihmeen kävellessään veden päällä ja he kaikki myös saapuivat turvallisesti päämääräänsä, toiselle rannalle. 

– Matt 14