Ei kuka tahansa

Kuten kaikkialla yhteiskunnassa myös seurakunnassa on erilaisia tehtäviä, joihin valitaan ihmisiä toivoen, että he suoriutuisivat tehtävästään parhaalla mahdollisella tavalla. Kuka tahansa ei kuitenkaan kykene toimimaan missä tahansa tehtävässä, jonka johdosta sekä itsensä että ympärillä olevien tähden olisi erinomaisen tärkeää päätyä tekemään juuri sitä, mihin Jumala on itsekunkin kutsunut.

Raamattu osoittaa mielenkiintoisella tavalla, kuinka erinäisiin tehtäviin valittiin ja asetettiin henkilöitä, jotka olivat lähtökohtaisesti osa tietynlaista ryhmää. Jeesuksen lähimmät kaksitoista opetuslasta valittiin kaikkien niiden opetuslasten joukosta, jotka seurasivat Jeesusta. Kun Juudas Iskariotin tilalle valittiin uutta apostolia, täytyi tämän olla siitä joukosta, “jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme”.

Edelleen valittaessa diakoniaveljiä, tuli heidät valita sellaisten miesten joukosta, “joista on hyvä todistus, ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä”. Eikä kelvannut Kreetalla seurakunnan vanhimmaksi kuka tahansa, vaan apostoli Paavalin ohjeistuksen mukaisesti valitun tuli kuulua joukkoon, jonka ”jäsen” oli “nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelivia”. Paavali jatkaa nimenomaista listaa myöhemmin samaisessa kirjeessään Tiitukselle vahvistaen tässä blogissa esitellyn raamatullisen periaatteen, että vaikkakin jokaiselle meistä on oma paikkamme Jumalan seurakunnassa, ei kuka tahansa kykene toimimaan missä tehtävässä hyvänsä. 

– Luuk 6; Apt 1; Apt 6; Tiit 1