Millaisen tarinan kirjoitat?

Kuvittelepa tilannetta, jossa katselet kahden pienen lapsen äidin kulkevan kadulla yhdessä lastensa kanssa. Toinen lapsista on vielä lastenvaunuissa, toisen ottaessa äitinsä vierellä lähes juoksuaskeleita pysyäkseen tahdissa mukana. Äitiä ja lapsia tarkkaillessa huomaat äidin keskittyvän enemmänkin puhelimeensa kuin lapsiinsa. Mitä ajattelet tilanteesta? Millaisen tarinan päässäsi “kirjoitat”?

Onko niin, että äidin tyyli on suorastaan raivostuttava; jättäähän äiti lapsensa ilman huomiota suunnatessaan huomionsa sosiaaliseen mediaan ja ystäviinsä siellä. Mikä voi olla niin tärkeää, että on tuijotettava puhelimen ruutua koko kotimatkan ajan? Vai kulkeeko tarina konsanaan toisin? Ehkäpä tämä äiti onkin kahden pienen lapsen yksinhuoltaja ja hänen ainoa päivittäinen yhteytensä ystävien kanssa mahdollistuu ulkoilun yhteydessä. Tai ehkäpä hän ajan puutteen vuoksi lukeekin nimenomaisessa hetkessä, ei sosiaalisen median välittämää informaatiota, vaan Raamattua. 

Tarinat, joita ihmisistä sisäisessä maailmassamme ”kirjoitamme” ohjaavat tunteitamme. Edellisen kappaleen alkuosa sai lukijan enemmän tai vähemmän kiukkuiseksi, jälkimmäinen versio tilanteesta herätti sen sijaan säälin tunteita. Kun Jeesus paransi naisen synagogassa, ei synagogan esimies osoittanut naiselle lainkaan sääliä, vaan närkästyneenä tapahtuneesta muistutti, että sapattina ei tulisi tulla parannuttamaan itseään. Jeesuksella oli sisimmässään toisenlainen tarina, jonka Hän myös jakoi läsnäolijoiden kanssa: ”Te ulkokullatut, eikö jokainen teistä sapattina päästä härkäänsä tai aasiansa seimestä ja vie sitä juomaan? Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?” Jeesus tiesi – ja tietää edelleen – mitä ihmisessä on ja tämän tähden Hänen ei tarvinnut arvailla ihmisten taustoja ja käyttäytymistä. Me joudumme arvailemaan ihmisten käyttäytymisen syytä, mutta Herra meitä auttakoon, että “kirjoitamme” sellaista tarinaa, joka saa meidät säälien kohtaamaan paholaisen hajalle repimiä ihmisiä.

– Luuk 13; Joh 2