Älkää unhottako

Kuinka usein unohdammekaan asioita; toisinaan vähemmän tärkeitä, mutta yhtä lailla joskus hyvinkin keskeisiä elämän juonteita. Raamatun ilmoituksen perusteella myös ihmiset kauan ennen meitä ovat olleet alttiita unohtamaan, sillä muutoinhan heille ei olisi – kuten Raamatun lehdiltä voimme havaita –kirjoitettu ”älkää unhottako”. Heprealaiskirjeen kirjoittaja halusi siis kaikkien meidän muistavan: ”Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan.” Apostoli Paavali kehoittaa oikein harrastamaan vieraanvaraisuutta. Voisiko vieraanvaraisuus olla siis – samaan tyyliin kuin vaikkapa kuoroharrastus –säännöllinen ja viikottainen harrastus?

Vielä muistuttaa heprealaiskirjeen kirjoittaja Raamatun lukijoita: ”Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.” Tämä voidaan mieltää yhdeksi kokonaisuudeksi, sillä tietyllä tavoin hyvän tekeminen on aina omastaan jakamista, mutta yhtä lailla voimme löytää tässä kaksi erillistä juonnetta; hyvän tekeminen ja omastaan jakaminen. Raamattu kehoittaa meitä tekemään hyvää kaikille, varsinkin uskonveljille, ja aina – juutalaisen Uuden testamentin mukaan – kun siihen tarjoutuu mahdollisuus

Omastaan jakaminen tulisi olla osa jokaisen uskovaisen vaellusta. Jeesus arvosti suuresti köyhän lesken ropoja, mutta yhtä lailla Raamattu kehoittaa rikkaita auttamaan niitä, jotka tarvitsevat taloudellista apua: ”Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme, kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat, kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän.”

– Mark 12; Room 12; Gal 6; 1 Tim 6; Hepr 13