Veljiemme edestä

Johannes kirjoittaa: “Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.” Ehkä joku meistä joskus antautuu kuolemaan lähimmäisen edestä, mutta ennen kaikkea edellä oleva raamatunjae tarkoittaa sitä, ettei meidän tulisi elää itsellemme, vaan toisiamme varten. Albert Einstein totesi aikanaan osuvasti nimenomaiseen teemaan liittyen, että vain toisia varten eletty elämä on elämisen arvoista.

Apostoli Paavali kirjoittaa filippiläisille: “…että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.” Korinttolaisille hän kirjoitti: “…niinkuin minäkin koetan kelvata kaikille kaikessa enkä katso omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat.” Ihminen on lähtökohtaisesti enemmän oman edun tavoittelija kuin toisten hyödyn etsijä, jonka johdosta meidän uskovien tulee säännöllisesti muistuttaa itseämme Kristuksen mielenlaadusta.

Apostoli Paavali kirjoittaa: “Olkoon teillä siis se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon…” Mieli, joka Kristuksella oli – siis Hänen tapansa ajatella – ohjasi Hänet antamaan henkensä meidän puolestamme. Raamattu osoittaa, että Hän “nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti”. Tämänkaltainen rakkaus on asetettu esikuvaksi meille. Tämänkaltainen rakkaus “ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, eikä muistele kärsimäänsä pahaa”.

– 1 Kor 10; 1 Kor 13; Fil 2; 1 Joh 3:16