Eri mieltä ja silti oikeassa

Kun mietiskelen Paavalin ja Barnabaan yhteenottoa hetkessä, jolloin heille tuli kiistaa Johanneksesta, jota myös Markukseksi kutsuttiin, tulen johtopäätökseen, että kummankin näkemys tilanteesta oli oikea; tai vähintään ymmärrettävä. Kuitenkin, vaikka molemmat olivat oikeassa, heidän välilleen syntyi riita, joka ajoi heidät eri suuntiin.

Raamattu kertoo: “Mutta Paavali katsoi oikeaksi olla ottamatta häntä mukaan, koska hän oli luopunut heistä Pamfyliassa eikä ollut heidän kanssaan lähtenyt työhön.” Apostoli Paavali oli menettänyt luottamuksensa Johannekseen, eikä nähnyt tämän tähden mahdollisuuksia yhteistyöhön. Varsin ymmärrettävää, eikö totta? Barnabas puolestaan halusi antaa läheiselle sukulaiselleen uuden mahdollisuuden ja tahtoi hänet mukaan matkalle, jota Paavali ja Barnabas suunnittelivat. Ei siis ollut väärässä Barnabaskaan; olihan oikein tarjota uusi mahdollisuus.

Samaisessa Apostolien tekojen luvussa 15 kerrotaan myös, kuinka Jerusalemissa päätettiin pakanauskoville annettavista ohjeista. Tässä yhteydessä Jaakob sanoi: “Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen…” Luonnollisesti Jaakobin näkemys pohjautui Raamattuun, mutta yhtä lailla voidaan todeta näkemyksen olleen hänen mielipiteensä asiasta. Kuten luimme, hän sanoi: “Olen sitä mieltä.” Anteeksiantaminen on paljon helpompaa kuin nähdä asioita samalla tavalla. Eikä anteeksiantaminen tarkoita, että täytyisi alkaa ajatella toisin, kuin ennen. Voimme olla eri mieltä ja silti oikeassa.

– Apt 15