Hän teki, minkä voi

“Kun Jeesus oli Betaniassa pitalisen Simonin asunnossa, tuli hänen luoksensa nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä kallisarvoista voidetta, minkä hän vuodatti Jeesuksen päähän hänen ollessaan aterialla.” Tämä ei miellyttänyt opetuslapsia. He olivat sitä mieltä, että tällainen oli kallisarvoisen voiteen haaskausta. Voide olisi pitänyt esimerkiksi myydä ja antaa saadut rahat köyhille. Jeesus suhtautui asiaan toisin ja sanoi: “Miksi te pahoitatte tämän naisen mieltä? Sillä hän teki hyvän työn minulle…Hän teki, minkä voi…”

Nikodeemus oli juutalaisten hallitusmiehiä. Hän tuli Jeesuksen luokse yöllä. Ehkäpä Nikodeemus oli niiden hallitusmiesten joukossa, joista sanottiin, että “useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi” ja tuli tämän tähden yön pimeydessä keskustelemaan Jeesuksen kanssa salaa. Juutalaisen kansan johtomiehiä oli myös Joosef Arimatialainen, josta sanotaan, että hän “oli Jeesuksen opetuslapsi, vaikka salaa, juutalaisten pelosta.” 

Nikodeemuksesta ja Joosef Arimatialaisesta välittyy näkemys, että he eivät Jeesuksen eläessä rohjenneet tunnustaa uskoaan, kuten olisivat oikeasti halunneet. Mutta nähdessään Jeesuksen kuolevan syyttömänä ristillä he eivät voineet enää jäädä toimettomiksi. On huomionarvoista, että Jeesuksen läheisten opetuslasten sijaan juuri Nikodeemus ja Joosef Arimatialainen aktivoituivat järkyttävien tilanteiden keskellä. Raamattu kertoo, kuinka Joosef Arimatialainen “tuli ja otti Jeesuksen ruumiin” ja kuinka “tuli myös Nikodeemus…ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa”. Tulee vaikutelma, että nämä miehet, jotka eivät olleet Jeesuksen eläessä antaneet Jeesukselle parastaan, päättivät tässä hetkessä tehdä sen, minkä vielä voivat. Nyt – eikä vain joskus tulevaisuudessa – on meidän hetkemme tehdä Jeesukselle se, minkä me voimme.

– Matt 26; Mark 14; Luuk 23; Joh 3, 12, 19