Laupeutta

Vaikka Jeesuksen ajan fariseukset olivat hyvin uskonnollisia, eivät he kuitenkaan olleet uskossa Jeesukseen. Ja näyttää siltä, että Jeesuksella oli näille perinnäissääntöjen noudattajille ennen kaikkea yksi keskeinen viesti, joka tulee julki ensinnäkin hetkessä, jolloin fariseukset kysyivät Jeesuksen opetuslapsilta: ”Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?” Jeesus vastasi opetuslasten puolesta ja totesi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria’. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”

Toisessa kohden fariseukset puuttuivat puolestaan Jeesuksen opetuslasten elämään ja valittivat heistä Jeesukselle: ”Katso, sinun opetuslapsesi tekevät, mitä ei ole lupa tehdä sapattina.” Jeesus huomautti fariseuksia, kuten edellä: ”Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria’, niin te ette tuomitsisi syyttömiä.”

Matteuksen evankeliumin luvussa 23, jossa Jeesus nuhtelee fariseuksia oikein toden teolla, huomaamme Hänen toistavan samaa edellä mainittua viestiä: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.” Siis laupeutta Hän odotti ja odottaa, eikä vain fariseuksilta, vaan ihan jokaiselta. Kuten Raamattu toisaalla sanoo: Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa.

– Matt 9, 12, 23; SNL 19