Erilaista viisautta

Kuningas Salomo kirjoittaa: ”Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon.” Nimenomainen jae on yksi niistä lukuisista raamatunkohdista, joissa painotetaan viisauden arvoa ja merkitystä. Jaakob kuitenkin muistuttaa, ettei kaikki viisaus ole tavoittelemisen arvoista ja toteaa, että on olemassa maallista, sielullista ja jopa riivaajien viisautta. Vastakohtana tälle Jaakob kuvailee ylhäältä tulevaa viisautta, joka “on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele”. 

Edellä mainittu kuningas Salomo jatkaa samaisesta teemasta: ”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon — niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.” Jaakobin mainitsema maallinen ja sielullinen viisaus ei koskaan voi korvata taivaallista, Jumalalta tulevaa viisautta, eikä riivaajien viisaus voi koskaan johdattaa meitä oikeaan suuntaan. Me tarvitsemme ylhäältä tulevaa taivaallista viisautta, jonka lähde on Jumalan sanassa.

Jumalan maailmoissa usko ja ymmärrys eivät sulje toisiaan pois, vaan ne kulkevat käsi kädessä. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa, että ”uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä”. Usko avaa ymmärryksemme käsittämään jumalallisia periaatteita ja näkemään sen, mikä ilman uskoa on käsittämätöntä. Ja uskon kautta me pyrimme taivuttamaan ajatuksemme ja elämämme ylhäältä tulevan viisauden mukaiseksi.


– SNL 2; SNL 3; Hepr 11; Jaak 3