Kapinaa

Kun ihminen kapinoi, näyttäisi se kohdentuvan, ellei aina, niin ainakin hyvin usein sekä toiseen luotuun että Luojaan. Kun Koorah joukkoinensa kapinoi Moosesta ja Aaronia vastaan, todetaan heidän kapinoineen myös Herraa vastaan. Jumala oli asettanut Aaronin poikineen pappistehtävään, jota Koorah tavoitteli itselleen ja näin tehden ei niskoitellut siis ainoastaan ihmisiä vastaan, vaan myös Jumalan säätämystä vastaan; siis näin ollen Jumalaa vastaan. Kun Ananias ja Safiira koettivat pettää seurakuntalaisia, sanoi Pietari Ananiakselle: “Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Yhtä lailla kotiin palatessaan tuhlaajapoika tunnusti tehneensä syntiä sekä taivasta että isäänsä vastaan.

Jumalan seurakunta toimii jumalallisen säätämyksen pohjalta. Apostoli Paavali kirjoittaa korinttolaisille, että “Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut”. Niskoittelu jumalallisia periaatteita ja “asettamisia” vastaan on paratiisista lähtien aiheuttanut ihmiselle suurta harmia. Juudas kirjoittaa kirjeessään eräistä seurakunnan keskuuteen pujahtaneista ihmisistä todeten, että he “hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora!”. Noustuaan kapinaan Jumalaa, Moosesta ja Aaronia vastaan “maa avasi kitansa ja nielaisi heidät, heidän asuntonsa, kaiken Koorahin väen ja kaikki heidän tavaransa”.

Jumalan seurakunnassa johtajuus asetetaan Raamatun ilmoituksen valossa merkittävään asemaan. Apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle: “Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa.” Ja vielä: “Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät.” Paavali itse katui asiatonta käytöstään silloinkin, kun kansan johtaja kohteli häntä perusteetta väärin ja totesi: “En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: `Kansasi ruhtinasta älä kiroa´”. Saman periaatteen mukaisesti toimi aikanaan Daavid ohjeistaen Abisaita – joka näki tietyssä tilanteessa mahdollisuuden kuningas Saulin surmaamiseen – ja sanoi: “Älä surmaa häntä; sillä kuka on rankaisematta satuttanut kätensä Herran voideltuun?” Kapina ei kannata, mutta jumalisuus on suuri voitto yhdessä tyytyväisyyden kanssa.

– 4 Ms 16; 1 Sam 26; Luuk 15; Apt 5; Apt 23; 1 Kor 12; 1 Tim 5; 1 Tim 6; Juud 1