Jumalan standardi

Raamattua lukiessa saattaa hyvinkin muodostua sellainen käsitys, että ensimmäiset apostolit ja heidän opetuslapsensa olivat täydellisiä Jeesuksen seuraajia; tällainen kuva ei ehkä välity heistä ennen Jeesuksen kuolemaa, mutta kenties Uuden testamentin kirjeitä lukiessa. Tämä ei tietenkään ole totta, sillä kaikki hekin olivat vajavaisia ihmisiä. Jaakob kiteytti tämän totuuden kirjoittamalla, että “monessa kohden me kaikki hairahdumme”. Siis me kaikki. Monessa kohden.

Olen päätynyt ajattelemaan, että ainakin yksi syy siihen, miksi esimerkiksi apostoli Paavali kirjoitti tietyistä asioista, johtuu siitä, että juuri nimenomaisilla sektoreilla oli ollut vaikeuksia elää Jumalan valtakuntaa todeksi; ehkä hänen omalla kohdallaan tai niiden henkilöiden kohdalla, joille hän kirjeitä kirjoitti. Kenties juuri omista henkilökohtaisista kokemuksistaan tai ehkä havaittuaan puutteita Timoteuksen toimintatavoissa hän kirjoitti Timoteukselle esimerkiksi siitä, että tulisi välttää “tyhmiä ja taitamattomia väittelyitä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja”. 

On huomionarvoista, että omasta ja toisten epätäydellisyydestä huolimatta Paavali asetti riman korkealle. Hän varmasti tiesi, kuten Jeesus vuorella saarnatessaan, ettei kukaan pysty kaikkia annettuja ohjeita säännönmukaisesti noudattamaan, mutta siitä huolimatta osoitti standardin, johon Jeesuksen opetuslasten tulisi pyrkiä. Aina silloin tällöin joudumme nöyrästi toteamaan, että tämän parempaan emme pystyneet, mutta jokaisen epäonnistumisen jälkeen on kuitenkin Jumalan mielenmukaista nostaa päänsä ja pyrkiä jatkossa parempaan. Korinttolaisille Paavali kirjoitti: “Tavoitelkaa rakkautta…”

– 1 Kor 14; 2 Tim 2; Jaak 3