Ylistys, tahdon asia

Jumalalle osoitetun kiitoksen ja ylistyksen ei tule koskaan olla riippuvainen olosuhteista. Meidän Jumalamme on maailmankaikkeuden suvereeni hallitsija, jonka tähden Hän on arvollinen saamaan ylistyksen aina ja kaikkialla, iankaikkisesti. Olosuhteista riippumaton ylistys on meille uskoville myös hyödyllistä, sillä Jumalan ylistäminen on meidän aseemme olosuhteiden ahdistaessa; kuten kuningas Daavid huudahti: ”Ylistetty olkoon Herra! – niin minä huudan ja vihollisistani minä pelastun.” Kun filistealaiset ottivat Daavidin kiinni Gatissa, lauloi hän: ”Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Herraan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa.”

Kun kuningas Saul lähetti vartioimaan Daavidin taloa, tappaakseen hänet, kirjoitti tämä ylistämisen elämäntavakseen ottanut Jumalan mies jälleen laulun, jonka sanat eivät osoita taipumista haasteellisten olosuhteiden vallitessa, vaan suurta luottamusta suureen Jumalaan: ”Sinä, minun väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on minun linnani ja minun armollinen Jumalani.”

Se ylistyslaulu, jonka Daavid kirjoitti paetessaan Saulia luolaan, osoittaa, kuinka ylistämisen tulee olla tahdon päätös, eikä tunteisiin perustuvaa toimintaa. Daavid kirjoitti ja lauloi: ”Jumala, minun sydämeni on valmis, minun sydämeni on valmis: minä tahdon veisata ja soittaa. Heräjä, minun sieluni; heräjä, harppu ja kannel. Minä tahdon herättää aamuruskon”. Meidän ei tule siis ylistää Herraa vain silloin, kun elämä hymyilee ja sisäinen maailma on suloisesti tasapainossa. Meidän tulee taivuttaa tahtomme ylistämään Häntä sekä hyvinä että huonoina päivinä; Daavidin lailla jopa silloinkin, kun kuolema kolkuttelee ovella. Tämä on Jumalan kunnia ja meidän voittomme.

– Ps 18, 56, 57, 59