Syntyä vedestä ja Hengestä

Kuten tunnettua, ensimmäiset ihmiset lankesivat syntiin paratiisissa ja heidän mukanaan koko ihmissuku. Apostoli Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessä, että “yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi”. Olemme ikuisesti kiitollisia Jumalalle siitä, ettei Hän jättänyt ihmissukua syntiinlankeemuksen jälkeen oman onnensa nojaan, vaan antoi meille uuden mahdollisuuden, niin että “yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi”.

Tämä uusi mahdollisuus on uusi elämä Jeesuksessa, Jumalan Pojassa. Jeesus itse sanoi: “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoakaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Apostoli Paavali kirjoitti puolestaan roomalaisille: “Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut.” Ihmisen suurin tarve on päästä iankaikkiseen yhteyteen Luojansa kanssa – se on syntyä uudesti – ja Raamattu osoittaa, että tämän yhteyden rakentamiseksi tarvitaan välimies, Jeesus Kristus.

Tämä välimies, Jeesus, sanoi Nikodeemukselle: “Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa” ja jatkoi: “Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen yhteisvaikutus saa ihmisen syntymään uudesti; kuten Tessalonikan uskovista todetaan, että he ottivat uskoon tullessaan “sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä”. Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta ja uskoviksi tultuamme meihin on pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti. Uudestisyntymässä Pyhä Henki asettuu ihmiseen ja nimenomaan ihmisen henki syntyy uudesti ollen tämän jälkeen yhtä Pyhän Hengen kanssa, sillä “joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan”. Ihmisestä ei tule – ei tietenkään – jumalaa, mutta Jumala asettuu Henkensä kautta ihmiseen asumaan. Tätä on mahdotonta sanoin kuvailla!

– Joh 3; Room 5, 10; 1 Kor 6; Ef 1; 1 Tess 1