Puhuvat uusilla kielillä

Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset odottivat Jeesuksen lupauksen mukaisesti Pyhän Hengen kastetta ja olivat jälleen kerran kokoontuneet yhteen, tällä kertaa helluntaipäivänä. Lääkäri Luukas, joka tallensi tuon päivän tapahtumat kirjalliseen muotoon, kirjoitti: “Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.” 

Kielillä puhuminen – Jumalan kallisarvoinen lahja – on herättänyt kristikunnan keskuudessa paljon keskustelua, jopa eripuraa. Yksi asiayhteydestään irroitettu raamatunkohta on antanut toisille syyn olla välittämättä koko asiasta; kirjoittihan apostoli Paavali korinttolaisille, etteivät kaikki puhu kielillä. Mutta samainen apostoli kirjoitti myös, että hän toivoisi kaikkien puhuvan kielillä ja totesi kirjeessään: “Minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan.” Edelleen Paavali kirjoitti, että “kielillä puhuva rakentaa itseään.” Tässä yhteydessä tyydyn toteamaan tuon sanan “rakentaa” tarkoittavan sitä, että kielillä puhuvan ihmisen kohdalla tapahtuu hyviä asioita. Henkilökohtaisesti on vaikea uskoa, että Jumala olisi antanut tällaisen rakentumisen mahdollisuuden vain harvoille ja valituille.

Kielillä puhumisesta mainitsi myös apostoli Markus, joka totesi, että “nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä…” Edellä kirjoitetun sekä Raamatun muun ilmoituksen perusteella olen täysin vakuuttunut, että kielillä puhuminen niin sanottuna rukouskielenä kuuluu jokaiselle uskovalle. Kun Paavali totesi, etteivät kaikki puhu kielillä, tarkoitti hän, etteivät kaikki puhu kielillä erityisenä armolahjana, mikä tunnetaan nimellä “eri kielillä puhumisen lahja”. Ja vaikka olisin väärässä, Raamatun kehoitus on kuitenkin yksiselitteisen selvä: “Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja…” Siis myös eri kielillä puhumisen lahjaa.

– Mark 16; Apt 2; 1 Kor 12, 14