Puhetta rahasta

Huomioiden sen, kuinka useaan otteeseen Raamatussa puhutaan rahasta, on huomionarvoista, kuinka vähän siihen liittyen lähtökohtaisesti opetetaan seurakunnissa. Apostoli Paavali kylläkin käsitteli nimenomaista teemaa muun muassa kirjeessään korinttolaisille ja kirjoitti: “Pyhien avustamisesta minun tosin on tarpeetonta kirjoittaa teille…” Hän ei kuitenkaan tarkoittanut, että aiheesta ei olisi tullut opettaa, vaan että korinttolaiset olivat jo sisäistäneet kyseiseen teemaan liittyvän opetuksen. Paavali nimittäin jatkaa: “…sillä minä tunnen teidän alttiutenne…” Ja vaikka hän tunsi korinttolaisten alttiuden, kirjoitti hän heille pyhien avustamiseen liittyen varsin paljon.

Nimenomaisessa kohdassa Paavali toi esiin myös sen, mikä on nähdäkseni Uuden testamentin keskeisin juonne rahasta puhuttaessa, nimittäin lähimmäisten avustamisen, jonka Paavali osoitti olevan jopa meidän velvollisuutemme heitä kohtaan, jotka ovat kylväneet elämäämme hengellistä hyvää. Hän kirjoitti Rooman uskoville: “Sillä Makedonia ja Akaia ovat halunneet kerätä yhteisen lahjan niille Jerusalemin pyhille, jotka ovat köyhyydessä. Niin he ovat halunneet, ja he ovatkin sen heille velkaa; sillä jos pakanat ovat tulleet osallisiksi heidän hengellisistä aarteistaan, niin he puolestaan ovat velvolliset auttamaan heitä maallisilla.”

Jerusalemin köyhyydessä eläville pyhille kerättiin siis avustusta ja tätä keräystä silmällä pitäen Paavali antoi korinttolaisille tarkan ohjeistuksen: “Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.” Tähän keräykseen liittyen Paavali käytti mielenkiintoisia ilmaisuja. Hän kirjoitti hedelmän ja rakkaudenlahjan perille viemisestä ja toivoi lahjan olevan “valmis runsaana, eikä kitsaana”. Yhtä lailla hän opetti säästämään, eikä menestyminen näyttänyt olevan hänelle ongelmallista. Mitä enemmän ihmisellä on sitä enemmän hän voi omastaan jakaa.

– Room 15; 1 Kor 9, 16; 2 Kor 9