Kaiken pahan juuri

Apostoli Paavali opettaa, että “rahan himo on kaiken pahan juuri”. Hän ei siis todennut, että raha on kaiken pahan juuri, vaan hän puhui rahan himosta, joka saa monet eksymään pois uskosta ja lävistämään itsensä monella tuskalla. Kysymys ei ole siis rahasta itsestään, vaan meidän suhteestamme siihen. Ihmisen varallisuustaso ei myöskään automaattisesti määrittele hänen sisäisen maailmansa tilaa. Ihminen voi olla rahanahne, olkoonpa rikas tai köyhä. Ja toisinpäin, antelias sydän ei ole vain vähävaraisten yksinoikeus.

Ei ole väärin omistaa, mutta on väärin elää itsekkäästi ajatellen vain omaa hyvinvointiaan. Ei ole väärin olla rikas, mutta on väärin olla jakamatta saamaansa siunausta niiden kanssa, jotka eivät mitään omista. Paavali kirjoitti korinttolaisille: “Antakoon kukin…” Hän siis osoitti, että jokaisen tulisi jakaa omastaan, vaikkakin jaetun hyvän määrä määrittyy sitten sekä ihmisen menestymisen että hänen sydämensä vaatimuksen mukaisesti, kuten Paavali korinttolaisille kirjoitti.

Heprealaiskirjeessä kehoitetaan joka aika uhraamaan kiitosuhria Jumalalle, “se on niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät”. “Mutta…”, jatkaa kirjeen kirjoittaja muistuttaen meitä toisesta uhrista: “…älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.” Uhratessamme joudumme maksamaan jotakin. Uhrattaessa jotakin kuolee. Rahan uhraaminen, siis itselleen uskotun varallisuuden suuntaaminen sekä Jumalan seurakuntaan että lähimmäisten hyväksi, on erinomainen keino tappaa rahan himo juurineen. Omastamme jakamalla me osoitamme myös luottavamme täysin Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme.

– 2 Kor 9; 1 Tim 6; Hepr 13